maanantai 1. kesäkuuta 2015

Nyt se on tehty!

Nyt se suuri ja pelottava kummajainen eli maraton on suoritettu. Fiilkset on vieläkin aivan mahtavat ja kyllä lauantai oyörii mielessä koko ajan.

Tukholmaan saavuttiin jo perjantai iltana ja terminaalista pieni iltakävely suunnistaen kohti hotellia, scandic centralia. Nopeasti kamppeet huoneeseen ja kävellen hakemaan numeroa exposta. Matkalka ruoes näkymään porukkaa joilla oli asicsin pussukat selässä ja hieman alkoi kokonaisuus hahmottua mihin ihmeeseen oon ryhtymässä. Sitten näkyi stadion ja aivan mahasta kouraisi, kun ajatteli että huomenna minä TULEN tuolla maaliin.

Kello oli jo puol yheksän paikallista aikaa kun sain numeron ja vähän katseltiin expossa ja tuli otettua muutama esite jo muistakin kiinnostavista maratoneista. Sitten takas hotellille ja ravinteliin syömään. Otettiin risotot iltapalaks ja täytyy kyllä sanoa, etten ole nirso ruoan suhteen, mutta tuota ei tullut syötyä kokonaan. Oli niin mahottomasti öljyä ettei vaan oikein uponnu. Hotellissa sitten nukkumaan, että saa kunnon unet ja on aamulla voimissaan.

Yöllä tuli nukuttua hyvät kymmenen tunnin unet ja nyt oli miehessä virtaa. Aamupalalla vielä maha täyteen ja join vielä aamusta puol litraa dexalia. Kamppeita kasaan ja piti ulkona käydö vähän haistelee keliä. Päädyin t-paita, shortsit ja säärystimet sekä lippis päähän. En viittiny säätietoja katella kun ei niihin vaikuttaa voi kuitenkaan ja juoksen kuitenkin sato tai paisto. Kamppeet päälle ja kävelee kohti tavarasäilytystä johon jätin takin ja housut sekä toiset kengät ja sukat jos kastuu.

Lähtöpaikalle menin noin 20min ennen lähtöä ja sillon alkoi selventyä oikeesti se porukan määrä, sitä muuten oli. Itse kuuluin myöhempään lähtöryhmään ja klo 12.10 paikallista aikaa paukahti ja sit lähettiin kirjaimellisesti kävelemään. Aika kauan kesti ennen kuin olin lähtöviivalla, siinä kohin mentii jo pientä hölkkää.

Itellä oli tarkoituksena lähtee rennon hitaasti liikenteeseen ja katsoa mille meno tuntuu. Alusta asti oli todella rentoa eikä mitään erikoisempia tuntemuksia. Seurailin vain aika paljon yleisöä, muita juoksijoita ja tuli kateltua paljon maisemia. Vesisadehan alkoi melkein heti lähdön jälkeen, mutta ei kyllä haitannu omaa menoa.

Huoltopisteillä join aina yhden urheilujuoman ja yhden veden. N.10, 20, 28 ja 35km kohdalla otin geelin ja kaks mukia vettä. Suolakurkkuja otin yhdellä pisteellä ja yhdellä kaks palaa banaania. Oma meno tuntui kokomatkan tosi hyvältä ja rennolta. 30km jälkeen aloin odottaa että millon se kuuluisa seinä tulee, ehkä vähän jännitinkin että voiko se tulla niin yllättäen kun missään ei tunnu pahalta vaan oikeestaan kun olis tavan lenkillä. Sykkeet oli noin 150 vauhti ihan ok alle 4.30 tahtia.

35km tuli täyteen ja sillon tuli eka kerran että jee, kyllä mä tän maaliin meen vaikka konttaamalla. Juoksu oli edelleen tosi kevyttä ja rentoa. Puhelimen otin spibeltistä ja ajattelin että soitan vaimolle kun ei oo muutakaan tekemistä. Mutta reilu 3h juoksua vesisateessa niin sormet niin jäässä etten saanu näyttölukkoa sormilla auki. Puhelin takasi vyöhön ja jutellaan sitten maalissa. Vähän kiristelin vauhtia loppua kohti, kun oli energiaa eikä jaloissa tuntunut oikeastaan ollenkaan. 41km kohdalla tuntui eka kerran oikeassa reidessä että on juostu vähän pidempään, mutta ei mitenkään pahalta. Päätin taas kiristää vauhtia, kohta oon oikeesti juossu maratonin. Sitten alkoi stadion häämöttää ja tuntui että vauhti vaan kiihtyi. Vielä kun pääsin stadionille sisään ja sai juosta puoli kierrosta oikein tukholman stadionilla ja ihmiset kannusti tosi paljon niin vielä vaan vauhti kiihtyi ja hieman tunteetkin nousi pintaan. Maaliviivan ylityksen jälkeen kun sai mitalin kaulaan ja sadeviitan päälle niin fiilis oli mahtava ja voittaja olo, mutta samalla vähän haikea että mitäs nyt tää oli nyt tässä?

Menin vaihtaa kuivat vaatteet päälle ja syömään banaania ja pullaa sekä join yhden holittoman oluen. Soitin vaimolle kun sormetkin jo toimi ja treffattiinkin jo heti kun kadulle pääsin.

Yhteenvetona täytyy sanoa että yllätyin kuinka helposti meni ja tosi kevyesti. Onnistuiko tankkaus noin hyvin ja tuliko kuntopiikki just kohdilleen? Tuntuu kyllä kovasti sille että joutuu testaa uusiks vielä. Matkalla ohitin muutamia tuttuja joiden kanssa vaihdoin muutamia juttuja ja jatkoin omaa tahtia menoa. Omatavoite oli alle 5h ja juostuna hengissä maaliin. Kaikki toteutui ja ajasta olen tosi tyytyväinen. Loppuaika kahdella puskapissillä oli 4.17.39.

3 kommenttia:

Päivi Kantonen kirjoitti...

Upeeta Esa! Tehtiin se kummatkin! Siis mä kans ihmettelin, että se ei tuntunut tuon pahemmalta. Ja missä seinä? Upea kokemus kaikin puolin. Ja ehdottomasti pitää ottaa uusiksi :)

Esa kirjoitti...

Hieno suoritus Päivi sinultakin ja kai me voidaan olla ihan tyytyväisiä näihin suorituksiin. Eiköhän tuo tukholma taas ensi keväänä kutsu, jäi ainakin niin hyvä muisto =)

Minna kirjoitti...

Upea aika! Ommea hienosti menneestä juoksusta! Löysin viime yönä tämän blogisi ja tuli luettua aamuyön tunteina alusta lähtien tarinat. Nyt alan seurailla ja kanssa-inspiroitua 😊